Pienten pettymysten sarja aloitti tämän torstain aamun. Unenhöperöissäni hetken kiukuttelin kunnes tajusin avata silmäni ja kääntää katseeni parvekkeen ovea kohti. Mitä silmäni näkivätkään? Ulkona oli jo valoisaa! Opiskelijalle (epä?)normaalin vuorokausirytmin omaavana en ole viikkoihin herännyt ennen aamukymmentä. Tänään heräsin jo paria tuntia normaalia aikaisemmin ja vaikka nyt väsyttää, en saa itseäni katumaan aikaista herätystä. Ajatella! Aamukahdeksalta on jo valoisaa! Pieni muikea hymy nousee nytkin huulille kun miettii että näistä karmeista pakkasista huolimatta se kevät on matkalla! Valo ja aurinkokin sen jo kertoi.
En tiedä johtuuko se tuosta jo päiviä kestäneestä auringonpaisteesta, mutta on jo muutaman päivän ollut ihanan euforinen ja kuulas fiilis elämästä. Oman ajan ottaminen on tuntunut myös omaatuntoa hyväilevältä ja tieto siitä, että se oikeasti tekee vain hyvää saa fiiliksen nousemaan vielä korkeammalle (jos mitenkään mahdollista).
Tämä on nyt oikeasti neljäs yritys kun aloitan kirjoittamaan tätä julkista avautumispalstaa, joka myös nimellä "blogi" tunnetaan. Tällä kertaa yritän oikeasti saada sen aikaiseksi. Kirjoittaa vaikka ei olisi asiaakaan! Kirjoittaa niistä ihanista pienistä hetkistä jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Tasapuolisuuden vuoksi tunnen velvollisuudekseni kaataa myös ns. paskat ajatukset tähän samalle palstalle, koska eihän elämä tosiasiassa voi olla pelkästään kaikkea valloittavaa? On myös terapeuttista kaataa ajatukset omasta päästään pois, sillä kun ne saa mustalla valkoiselle saa allekirjoittanut usein uuden perspektiivin ongelmien suuruuteen ja vakavuuteen. Ehkä kiukuttelu esim. peruuntuneista juhlista ei ole sen arvoista että sitä jäisi päiviksi märehtimään, päinvastoin. Silloin otetaan ohjat omiin käsiin ja laitetaan vielä mellevämmät kemukkeet pystyyn toisaalla.
Voisin ehkä jakaa itsestäni enemmän tähän alkuun, enemmän kuin tuo tihruisen pieni About Me-boksi oikeassa reunassa kertoo.
Rakastan...
- Elokuvia. Jokaisesta genrestä. Silti täytyy myöntää että usein olen sillä tuulella ettei mikään muu mene verkko- ja tärykalvojen lävitse tajuntaan kuin tytöille tarkoitetut pikkuhauskat( ja -tuhmat) romanttiset komediat. Ne vain ovat jotain hyvin kaunista yksinkertaisuudessaan. Elokuvia jotka eivät yritäkään olla muuta kuin ovat.
- Maitokahvia aamulla. Mikään ei voita sitä ensimmäistä hörppäystä täydellisen lämpöistä kahvia johon on oikeaoppisesti sekoitettu tietty suhde maitoa. Aamukahvi myös maistuu aina parhaimmalta take away-kupista, mieluiten sellaisesta ämpärin kokoisesta. Aamukahvin paras ja täydellinen kumppani on itse paholaisesta kihinnyt paha tapani, tupakka. Tämä hampaille (ja terveydelle) täyttä painajaista oleva kaksikko on parasta aamuissani.
- Tutkia ohikävelevien ihmisten kenkiä. Syy saattaa olla opiskelun ohella kenkäkaupassa vietettyjen tuntien.. Toisinaan joudun myös taistelemaan itseäni vastaan etten täydellisen kenkäparin spotattuani nappaa niiden kantajaa hihasta ja utele mistä hän on sellaiset unelmat löytänyt.
- Englannin kieltä.
- Lontoota. Vietin välivuoden siellä asuen ja sieltä sain kipinän opiskella aiemmin mainittua yliopistolla Suomessa. Lontoo on minulle maailman napa ja toivon vielä jonain päivänä itseni siellä asuvan.
- TV-sarjojen seuraamista internetistä. Kyllä, tämä alkaa olla minulle jo pienoinen aikataulutusongelma. Seuraan aktiivisesti noin kahtakymmentä sarjaa samanaikaisesti. Aamuherätykset ja iltanukutukset tapahtuu hyvin pitkälti sarjojen katselun mukaan.
- Ystäviäni, jotka ovat minulle elämäni. Koska edelleen etsin sitä palavaa rakkautta, ovat perheeni ja ystäväni minulle tärkeintä mitä maa päällään kantaa.
- Musiikkia (Kukapa ei?)
- Asuntoani.
- Youtuben vauva- ja kissavideoita.
- Resterödsin vaatteita.
- Aurinkoa ja kesää.
- Tuoksua joka tulee hetki sen jälkeen kun kynttilä on sammunut.
- Blogien lukemista.
- Kivennäisvettä. Tämänkään kulutus ei ole minun hallinnassani...
- Aurinkolaseja.
Vastakohtaisesti vihaan...
- Itsekkäitä, omahyväisiä ja moraalittomia ihmisiä.
- Elitismiä.
- Paksuja villasukkahousuja. Ne eivät voi kenenkään mielestä olla mukavat päällä!
- Kuunnella kesästä muistuttavia kappaleita talvella.
- Huumorintajuttomuutta.
- Järjettömän huonoja suomalaisia sketsisarjoja.
- Deadlineja.
Molempia listoja voisi jatkaa vaikka loputtomiin. Mutta jälkimmäisen listan jatkaminen nostaa vain pahan mielen, eikä sellaista voi haluta muuten näin täydellisen päivän pilaamiseen!
