Nykyään ovat vaput ja diskot niin erilaisia. Mitä tästä vapusta jäi käteen? No viimeöinen liskojen juhlapäiväspesiaali: vappudisko.
Kylmää hiki tarrasi lakanat ihoon kiinni kun taistelin kouristellen painajaisunen pahista vastaan. Kyseessä oli kouluampuja, joka tuli persoonallisuuspsykologian kurssin tenttiin (kuinka sopivaa?) ja alkoi mielipuolisesti lahtaamaan ihmisiä. Minulla oli onneksi unessa erilainen kohtalo kuin usealla muulla tenttijällä. Jouduin kouluampujan parturivimman kohteeksi, kun hän aseella uhaten kyni hiukseni malliin keskitysleiri. Ei auttanut muu kuin antaa periksi, sillä vaikka kuinka hysteerisenä hiusteni kohtaloa itkinkin, en ollut valmis kuolemaan niiden puolesta (kutsukaa minua pinnalliseksi!). Oudon käänteen uneen toi kouluampujan treffikutsu, jonka hän pakolla pisti minut lukemaan kännykästään. Muistan romanttisen kutsun sana sanalta... "Lähde kanssani syömään Anglican (= pääaineeni ainejärjestö) hyväksymää taco-salaattia, 7,50e" Unimaailmassa kutsussa ei ollut mitään omituista, ja pahis pääsikin tilanteesta kuin koira veräjästä, vain minä jouduin hänen kanssaan treffeille.
Tai no jouduin ja jouduin. Kouluampuja oli aluksi hikinen 16-vuotias nörttipoika, mutta jotenkin unen edetessä muuttui sarjan Misfits kiusallisen hyvännäköiseksi Simoniksi.
Buhuu, voi minua raukkaa! Harmillista oli, että unesta herättyäni en kokenut minkäänlaista onnellisuuden tunnetta siitä, että olin saanut nauttia taco-salaattia Iwan Rheonin kanssa vaan panikoin kouluammuntaa.
Ehkä jos tänä iltana mietin nukkumaan mennessäni Iwania, uni jatkuu siitä mihin se jäi? Miinus liskot.
