Huutoja blogihaudan takaa

Laiska ja saamaton. Siinäpä kaksi mojovaa adjektiivia kuvaamaan allekirjoittanutta bloggaajana. Jotenkin sitä unohtaa niin helposti, että tätä ajatustenpurkupalstaa käy joku ahkerasti kurkkimassa ja jo haluaisi uuden tavaran iskevän tuulettimeen. Tauko johtuu sen lisäksi siitä että olen edellämainitun laiska ja saamaton myös siitä että olen ollut opiskeluiden ja kouluhommien tiukassa otteessa viimeiset puolitoista kuukautta. Siinä ajassa ehti blogikin täyttää pyöreitä: Eli suoran ja kulmikkaan 1. Voi jukopliuta! Vaikka välillä into laskee ja sitten taas hetkeksi kirvoittuu niin on monella tavalla kivaa ajatella että olen osannut ylläpitää jotain jatkuvaa hommaa jo niinkin kauan (Pöytälaatikot täynnä päiväkirjoja joita on jaksanut kirjoittaa maksimissaan viikon ajan). Ja että tätä oikeesti joku lukeekin! Eli onnea onnea mulle sitten vaan!

Uskokaa tai älkää, nyt ollaan tultu siihen pisteeseen että jopa mä olen saanut ensimmäisen blogihaasteen. Ja nyt ihan ja vain sen kunniaksi vastaankin siihen! Eli kiitokset menee Anskille, ihanaiselle odottavalle äidille.

Nyt täytyy siis tehdä seuraavaa:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa linkittämällä hänen bloginsa postaukseesi.

2. Kirjoittaa 7 faktaa itsestäsi. 

3. Lahjoittaa tämä tunnustus 15 bloggaajalle. (Ts niin monelle kuin tietää.)

 

 

1. Laitan ketsuppia maksalaatikon päälle. Tiedän että muutkin tekee niin, mutta silti tää jaksaa hämmentää joitain ihmisiä.

2. Katson elokuvia paljon. Tää tarkoittaa sitä että 8-10 elokuvaa viikossa on mulle ihan normaalia, ja niinä viikkoina kun olen esim kipeä, määrä saattaa tuplaantua.

3. En pysty edelleenkään nyppimään kulmakarvoja ilman että silmät vuotaa ihan sikana.

4. Olen aina verrannut kaikenlaisia koetuloksiani muiden tuloksiin, enkä ole päässyt tavasta eroon edes nyt niin sanottuna aikuisena yliopistossa.

5. Nautin salaa jos joku mokaa. 

6. Petyn aina sydänjuuria myöden jos joku ihanainen julkisuudenhenkilö (miespuolinen) menee naimisiin, sillä sehän on sitten ihan suoraan multa pois! 

7. Ikeassa ostoksilla kuljen ensimmäisten alakerran tilpehööriosastojen läpi ja kerään kärryn täyteen purnukkaa ja putelia, lastaa ja lautaa. Piheys iskee poikkeuksetta aina viimeistään kodintekstiiliosastolla jolloin alan jemmaamaan kärryihin kipattuja tavaroita tyynykasojen alle ja verhotankojen väliin. Omatunto kolkuttaa viimeistään silloin kun saapuu kassalle ja hihnalle nostaa sen yhden paistinpannun ja säilyketölkinavaajan. Eli terkkuja sinne Sannalle ja Oonalle Ikeaan vaan!

 

Mä en usko että ketään tätä seuraavista haluaa haastetta itselleen, mutta yleisesti tästä vaan kaikille teille joiden mielestä tämä olisi kiva kirjoittaa itsestänne: Anna mennä vaan! Sut on haastettu!

 

 

Pikkuruinen

Eilisen keskiviikkohumpan kuvasaldo on muutoin aika köyhä, mutta Nooran ja Samin koiranpennusta Nutellasta on tietenkin reippaasti yli kaksikymmentä kuvaa. Nutellan ei tarvinnut kuin käpertyä laittialle unille ja välillä vaihtaa vähän tassun asentoa niin koko akkalauma kuiskasi "Miiiiiiiiiih se on niin söpö taas, kato sitä!" "Hei voi eii nyt se laitto sen pään tollee!" ja kaivoi kamerat esille.

Sunnuntaibrunssi.

Saimme ensimmäisen vuoden kanssamme opiskelleen tyttösen Tampereelta viettämään viikonloppua kanssamme Turkuun. Oli mielettömän söpöä ja kivaa juhlia lauantai ja kaiken kruunasi kiireetön sunnuntaibrunssi ystävämme luona.

Miksi mennä jonottamaan täyteenahdattuihin ravintoloihin jonottamaan brunssipöytää, kun omatekoisen kotibrunssin kylkiäisenä tulee yhdessä tekeminen, rentous, pieruverkkareissa oleilu ja ähkyn jälkeen pisin lattioita makailu järjettömän huonon läpän lentäessä?

Täydellinen sunnuntai, kerta kaikkiaan.