Ajattelin tehdä moniosaisen postauksen kodista, jossa viihdyn joskus jopa liiankin hyvin. Tässä ensimmäisessä osassa on liuta kuvia olohuoneesta, joka on luonnollisesti tämän 40:n neliön kodin suurin huone ja samalla sen sydän (Vastoin yleistä "Keittiö on kodin sydän"-sanontaa tässä sodin sillä syyllä, että omalla keittokomerollani on kokoa n. 2 neliötä, joka on mielestäni aivan liian pieni koko ollakseen minkään sydän. Tai no ehkä korkeintaan kyynistyneen Johanna Tukiaisen).
Se miksi aloitan olohuoneesta, johtuu siitä että löysin värimaailman nappiin vasta eilisen Ikeareissun jälkeen. Aiemmin olohuoneesta tilantuntua imi iso musta matto ja sohvan tumma päällinen.
Keskellä huonetta seisova arkkupöytä on oikea aarre. Iskä löysi sen jostain jämäalesta satasella ja antoi sen mulle "lainaan" siksi aikaa että saa oman man cavensa rempan valmiiksi. No siinähän kävi niin, etten mä suostunut tuosta luopumaan. Kuka nyt suostuisi? Ikkunan alla oleva "senkki" on itseasiassa eteisessä ennen ollut kenkäteline, joka sai väistyä rekin tieltä ja löysi paikkansa säilytystilana ja istuimena ikkunan alta. Nurkassa oleva peili on strategisesti sijoitettu, ideana tuoda illuusio huoneen tilavuudesta. Ja joo tiedän, telkkari on mallia kivikautinen putki. Poikapuolinen kaverikin siitä vittuili joulun pyhinä kysellen toiko pukki mulle uuden telkkarin...
Tää pikkuruinen ja klassinen kuuskytluvun aukko keittokomerosta olkkariin sai uuden funktion kun isipappa asensi siihen hyllyt. Tuloksena on siis edelleen vähäsen avaramman tuntuinen keittokomero, jonka saa silti vähänniinkuin piiloon.
Tolla taululistalla oli alunperin bambunverso maljakossa ja yksi iso kehystetty mustavalkoinen luontokuva. Ne oli kiva korvata erinkokoisin kehyksin ja kuvin.
Tästä kämpästä tekee mielenkiintoisen se, että vaikkei se ole meidän perheen omistuksessa, on lähes jokainen perheemme jäsen asunut tässä elämänsä aikana. Äiti ja isä asuivat tässä kasikytluvun alussa ja isoveli tuotiin synnäriltä tänne. Kolmestaan tässä siis asuivat ensimmäisen vuoden hänen elämästään. Mikä tunnelataus!
Ja annattehan anteeksi kuvien laadun, tää nyt on aina tällasta kun on vaan pokkari eikä tarpeeksi intohimoa panostaa järkkäriin.
