Rakkaat ystävät...

Kuten varmaan olette huomanneet, on täällä blogin puolella ollut surkeen hiljaista. Mulla yksinkertaisesti loppui juttujen suolto tällä formaatilla kokonaan ja nyt on aika kokeilla jotain uutta :) Eli jos teitä edelleen kiinnostaa allekirjoittaneen höpinät, siirtykää seuraamaan osoitteeseen

http://lottakarolina.blogspot.com

Ootte ihania kaikki, kertakaikkiaan!

Koti osa 2: Yksityiskohtia keittiössä ja eteisessä

Huutoja blogihaudan takaa

Laiska ja saamaton. Siinäpä kaksi mojovaa adjektiivia kuvaamaan allekirjoittanutta bloggaajana. Jotenkin sitä unohtaa niin helposti, että tätä ajatustenpurkupalstaa käy joku ahkerasti kurkkimassa ja jo haluaisi uuden tavaran iskevän tuulettimeen. Tauko johtuu sen lisäksi siitä että olen edellämainitun laiska ja saamaton myös siitä että olen ollut opiskeluiden ja kouluhommien tiukassa otteessa viimeiset puolitoista kuukautta. Siinä ajassa ehti blogikin täyttää pyöreitä: Eli suoran ja kulmikkaan 1. Voi jukopliuta! Vaikka välillä into laskee ja sitten taas hetkeksi kirvoittuu niin on monella tavalla kivaa ajatella että olen osannut ylläpitää jotain jatkuvaa hommaa jo niinkin kauan (Pöytälaatikot täynnä päiväkirjoja joita on jaksanut kirjoittaa maksimissaan viikon ajan). Ja että tätä oikeesti joku lukeekin! Eli onnea onnea mulle sitten vaan!

Uskokaa tai älkää, nyt ollaan tultu siihen pisteeseen että jopa mä olen saanut ensimmäisen blogihaasteen. Ja nyt ihan ja vain sen kunniaksi vastaankin siihen! Eli kiitokset menee Anskille, ihanaiselle odottavalle äidille.

Nyt täytyy siis tehdä seuraavaa:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa linkittämällä hänen bloginsa postaukseesi.

2. Kirjoittaa 7 faktaa itsestäsi. 

3. Lahjoittaa tämä tunnustus 15 bloggaajalle. (Ts niin monelle kuin tietää.)

 

 

1. Laitan ketsuppia maksalaatikon päälle. Tiedän että muutkin tekee niin, mutta silti tää jaksaa hämmentää joitain ihmisiä.

2. Katson elokuvia paljon. Tää tarkoittaa sitä että 8-10 elokuvaa viikossa on mulle ihan normaalia, ja niinä viikkoina kun olen esim kipeä, määrä saattaa tuplaantua.

3. En pysty edelleenkään nyppimään kulmakarvoja ilman että silmät vuotaa ihan sikana.

4. Olen aina verrannut kaikenlaisia koetuloksiani muiden tuloksiin, enkä ole päässyt tavasta eroon edes nyt niin sanottuna aikuisena yliopistossa.

5. Nautin salaa jos joku mokaa. 

6. Petyn aina sydänjuuria myöden jos joku ihanainen julkisuudenhenkilö (miespuolinen) menee naimisiin, sillä sehän on sitten ihan suoraan multa pois! 

7. Ikeassa ostoksilla kuljen ensimmäisten alakerran tilpehööriosastojen läpi ja kerään kärryn täyteen purnukkaa ja putelia, lastaa ja lautaa. Piheys iskee poikkeuksetta aina viimeistään kodintekstiiliosastolla jolloin alan jemmaamaan kärryihin kipattuja tavaroita tyynykasojen alle ja verhotankojen väliin. Omatunto kolkuttaa viimeistään silloin kun saapuu kassalle ja hihnalle nostaa sen yhden paistinpannun ja säilyketölkinavaajan. Eli terkkuja sinne Sannalle ja Oonalle Ikeaan vaan!

 

Mä en usko että ketään tätä seuraavista haluaa haastetta itselleen, mutta yleisesti tästä vaan kaikille teille joiden mielestä tämä olisi kiva kirjoittaa itsestänne: Anna mennä vaan! Sut on haastettu!

 

 

Koti osa 1: Olohuone

Nyt mun oma pikku kotipesäni alkaa vähitellen olla sillä mallilla kun sen haluan olevan. Muutin tähän pienoiseen kaksioon noin puolitoista vuotta sitten, ja olen pikkuhiljaa viilannut sisustusta omaa silmää miellyttäväksi.

Ajattelin tehdä moniosaisen postauksen kodista, jossa viihdyn joskus jopa liiankin hyvin. Tässä ensimmäisessä osassa on liuta kuvia olohuoneesta, joka on luonnollisesti tämän 40:n neliön kodin suurin huone ja samalla sen sydän (Vastoin yleistä "Keittiö on kodin sydän"-sanontaa tässä sodin sillä syyllä, että omalla keittokomerollani on kokoa n. 2 neliötä, joka on mielestäni aivan liian pieni koko ollakseen minkään sydän. Tai no ehkä korkeintaan kyynistyneen Johanna Tukiaisen).

Se miksi aloitan olohuoneesta, johtuu siitä että löysin värimaailman nappiin vasta eilisen Ikeareissun jälkeen. Aiemmin olohuoneesta tilantuntua imi iso musta matto ja sohvan tumma päällinen.

Keskellä huonetta seisova arkkupöytä on oikea aarre. Iskä löysi sen jostain jämäalesta satasella ja antoi sen mulle "lainaan" siksi aikaa että saa oman man cavensa rempan valmiiksi. No siinähän kävi niin, etten mä suostunut tuosta luopumaan. Kuka nyt suostuisi? Ikkunan alla oleva "senkki" on itseasiassa eteisessä ennen ollut kenkäteline, joka sai väistyä rekin tieltä ja löysi paikkansa säilytystilana ja istuimena ikkunan alta. Nurkassa oleva peili on strategisesti sijoitettu, ideana tuoda illuusio huoneen tilavuudesta. Ja joo tiedän, telkkari on mallia kivikautinen putki. Poikapuolinen kaverikin siitä vittuili joulun pyhinä kysellen toiko pukki mulle uuden telkkarin...

Tää pikkuruinen ja klassinen kuuskytluvun aukko keittokomerosta olkkariin sai uuden funktion kun isipappa asensi siihen hyllyt. Tuloksena on siis edelleen vähäsen avaramman tuntuinen keittokomero, jonka saa silti vähänniinkuin piiloon. 

Tolla taululistalla oli alunperin bambunverso maljakossa ja yksi iso kehystetty mustavalkoinen luontokuva. Ne oli kiva korvata erinkokoisin kehyksin ja kuvin.

Tästä kämpästä tekee mielenkiintoisen se, että vaikkei se ole meidän perheen omistuksessa, on lähes jokainen perheemme jäsen asunut tässä elämänsä aikana. Äiti ja isä asuivat tässä kasikytluvun alussa ja isoveli tuotiin synnäriltä tänne. Kolmestaan tässä siis asuivat ensimmäisen vuoden hänen elämästään. Mikä tunnelataus!

Ja annattehan anteeksi kuvien laadun, tää nyt on aina tällasta kun on vaan pokkari eikä tarpeeksi intohimoa panostaa järkkäriin.

Dreaming away.

kuvat pinterest.com

Joulun yksityiskohtia.

Joulu tuli ja meni. Olo on vähintäänkin turpea. Koska pää lyö tyhjää, on parista viime päivästä jaettavana vain kuvia.

Pikkuruinen

Eilisen keskiviikkohumpan kuvasaldo on muutoin aika köyhä, mutta Nooran ja Samin koiranpennusta Nutellasta on tietenkin reippaasti yli kaksikymmentä kuvaa. Nutellan ei tarvinnut kuin käpertyä laittialle unille ja välillä vaihtaa vähän tassun asentoa niin koko akkalauma kuiskasi "Miiiiiiiiiih se on niin söpö taas, kato sitä!" "Hei voi eii nyt se laitto sen pään tollee!" ja kaivoi kamerat esille.