Kutsutaanko sitä sitten aikuisuudeksi kun nuoren naisen elämässä ei ole kuin yksi ikävä aika kuussa ja oppii elämään varojensa mukaan? Se on elämänvaihe jota tulen tuskin saavuttamaan! En pysty ihanat kengät, tai vähän ylihinnoitellun mutta maailman kauneimman valkoisen valtavan t-paidan (joka viikon jälkeen näyttää samanlaiselta kuin ne seitsemän muuta yli-isoa valkoista t-paitaa jotka vaatekaapissa roikkuu) nähdessäni ajattelemaan että nyt kyllä täytyy olla säästeliäs. AH IHANAA MATERIAA!
Tästä päästääkin pienen haaveen toteutumiseen. Olen kauan haaveillut maailman kauneimmasta nahkalaukusta. Loppuviikosta unelma laukusta viimein toteutuu! Lasken aamuja siihen että saan pidellä sylissäni tätä Cambridge Companyn olkalaukkua:

Totta puhuen... Onhan se nuudeleiden hintavertailu aika hauskaakin puuhaa?
Edellisessä postauksessani lupailin mielipiteitäni Oscar-voittajista. Tosin siitä on jo viikko joten lyhyesti: Paras elokuva meni ehdottomasti mahtavalle King's Speechille ja samoin naispääosa Natalie Portmanille. Black Swanista en millään pääse yli, oli mielestäni yksi ehdottomasti parhaista näkemistäni elokuvista koskaan, ja Portman teki todella uransa parhaimman roolin. Samaa mieltä olen Colin Firthistä. Kun on tottunut näkemään hänet pikkuhauskoissa romanttisissa komedioissa, oli hänen roolisuorituksensa elokuvassa mieletön.